Surusidonta

”Miten lempeä onkaan tuuli

joka kokoaa pudonneet lehdet,

miten armollinen ajan virta

joka kuljettaa ne kuihtumattomiin metsiin.”

                                                      – Pia Perkiö –

SL 32

SL 38

SL 37

SL 36

SL 6

”Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin,
ja tuoksuvat rauhaa syvää.”
                                           – Eino Leino –

SY 1

SL 34

SL 33

SL 8

SL 13

SL 12

SL 11

SL 5

SL 4

SE 1

”Kanervain lempeä katse ja hohto sammaleen.
Minä metsässä kulkien hiljaa pientä polkua teen.
En tiedä määränpäästä, kun yksin vaellan.
Syyspilvistä hopeasateen vain kuulen solisevan,
ja on kuin paluutietä ei enää olisikaan,
kun vihreän sammalen myötä minä kävisin nukkumaan.
Ja saapuisi siintävä pilvi ja minut poimisi pois
ja enkelten valtava laulu avaruuksien halki sois.”
                                                                 – A. Kivimaa –

SL 30

SL 24

SL 23

SL 22

SL 36

SL 9

SE 2

”Tuuli puhuu enää kuiskaten,
sillä aurinko on jo mennyt nukkumaan.
Pilvivuoteelle sekaan untuvien, kultaisen taivaanrannan taa.
Kaikki on niin kaunista, pehmeää ja rauhallista.
Yön syli on turvallinen, suojaansa tuhlailee.
Hyvää yötä maailma, aamulla aurinko nousee taas.”
                                                       – Pelle Miljoona –

SL 35

SL 29

SL 25

SE 3

SL 8

SL 7

SL 16

K 3

K 2

”Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää.

Siellä hän on matkalla lapsuutensa metsiin,

sinisen kukan ja kultaisen kesän maahan.

Siellä laulavat toisenlaiset linnut.”

                                                              – Sirkka Turkka –

SY 6

SE 1

SY 1

SL 20

SL 19

SL 18

SL 17

SL 16

SL 15

SL 14

”Hiljaa lasken seppeleen
nukkuvan isäni arkun kuo.
En turhaan pelkää kuolemaa
minutkin myöhemmin luoksesi tuo.”
                              – Neljä ruusua –

SY 6

SY 5

SE 1

SE 4

SY 1

SE 3

SE 2

SE 1